Eikö tässä kohtaa kuuluu kertoa itsestään jotakin? Siinä minä olen hyvä, itsestäni puhumisessa.
Mä olen kohta 30,ja hirveä suorittaja. Aina kun saan jotakin loppuun on pakko aloittaa jotakin uutta. Kun opiskelin lähihoitajaksi päätin heti alusta että kaikesta tulee kiitettävä. No kun me valmistuttiin niin istuin puoliunessa sielä kirkossa kaiken sen suorittamisen jäljiltä. Olin ihan totaalisen poikki. Kaikesta kiitettävä...no okei kahdesta aineesta ei. Ajan jatkuvasti itseni tilanteisiin mistä tuntuu ettei voi ehtiä, ei voi selvitä. Sitten olen vähän aikaa paniikissa enkä saa mitään aikaiseksi. Lopulta alan toimia, ja selviän. Mä niin vihaan tätä piirrettä itsessäni. Haaveilen aina rennosta elämästä, mutta silti ajan itseni jatkuvasti suorituskyvyn äärirajoille.Olen aikeissa aloittaa käymään kuntosalilla. Kauhulla odotan tämän suorittavaisen luonteenpiirteeni kanssa , että mitä siitä sitten tulee.
Mä kannatan hyvyyttä. Haluan uskoa,ja uskonkin , että jokaisessa on jotain hyvää. Tutustun helposti ihmisiin. Mulla on paljon kavereita , mutta vähän ystäviä. Joskus joutuu pettymän ihmisiin, mutta usein yllättyy iloisesti. Se miksi mä haluan ajatella ihmisistä näin, ei johdu siitä että olisin joku kasviksiin uskova aktivisti villatakissa, vaan siitä että mulla on yksinkertaisesti parempi olo itsellä kun toimin näin.
Mä rakastan elämässä monia asioita. Mä rakastan mun avopuolisoa, enemmän entä mitään ikinä. Rakastan mun koiria ja koiria yleensäkin. Mulla on itsellä saksanpaimenkoiria. Ne on ihan hulluja. Ja aivan ihania. Sakemannissa viehättää se, että sille ei hyödytä teeskennellä. Se tietää tasan millanen sinä olet. Ja kun se luottaa ja rakastaa se tekee sen täydestä sydämestään, ja kun ei, niin se tekee senkin täydestä sydämestään. Mäkin olen vähän sellanen saksanpaimenkoira.Rakastan kaikkia vuodenaikoja. Rakastan myös itseäni. Sori vaan, mutta näin on :)
Käyn töissä. Oon erikoistunut vanhustyöhön. Mä ihailen vanhuksia ihan hirveesti. Vaikka ne olisi kuinka dementoituneita ja höperöitä, mä ihailen niitä. Ne on niin kokeneita ja sitä kautta niin viisaita. Niiden ihokin on semmonen , että kun siihen koskee se on ku silkkipaperia. Niin hauras mutta niin kaunis. Ne on monesti ihan törkeitä suustaan ja jumalattoman vihasia, ja ne on sitä estoitta sillon ku sille tuntuu. Olisinpa minäkin.
Mun elämässä hirveän hallitseva tekijä on erittäin vaikeaoireinen fibromyalgia. Välillä mä olen niin kipeä, että musta tuntuu että sellasta kipua ei olekkaan. Sillon mä en pysty kävelemään, en ottamaan mistään kiinni...en edes jumaliste juustoa höyläämään. Sillon mä aina makaan ja vihaan kaikkea. Sitten mä lopulta nousen sieltä, ja tulee parempi kausi. Joskus mä en ole ollenkaan kipeä, ne on ihania päiviä.
Tässä oli tällanen aika tiivis paketti.Minä olen sellanen aika tiivis paketti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti